En ole pitkään aikaan jaksanut kirjoittaa mitään. Tai ehkä en vain ole viitsinyt. Olen nauttinut omista vapaahetkistäni tekemällä jotain muuta kivaa, mitä en ole pitkään aikaan tehnyt, kuten lukenut kirjaa tai käynyt yksin lenkillä. Ja sitten olemme touhunneet niin paljon kaikkea, ettei aikaa ole jäänyt kirjoittamiseen.

Viime vuonna tapahtui aika paljon ja uskon, että tänä vuonna tulee tapahtumaan vielä enemmän. Katsotaan, miten ehdin tätä blogia päivitellä siinä sivussa...

Viikarilla on kahden viikon päästä 2-vuotissynttärit. Hurjaa, miten aika menee! Oli tavallaan kauhea ajatus, että hän täytti vuoden ja nyt hän täyttää jo KAKSI! Viikari on siis kävellyt jo yli vuoden, ehtinyt harrastaa vuoden aikana kaikenlaista (rakkaimpia tällä hetkellä musiikki ja piirtäminen/maalaaminen vesiväreillä), käydä ulkomailla, ratsastanut ihan oikealla ponilla, käynyt ammattilaisen kuvattavana erääseen julkaisuun, sulattanut lisää sydämiä ja oppinut valtavasti uusia taitoja.

Veijari on myös oppinut todella paljon uusia juttuja, hänellä on kauhea kiire Viikarin perään. On ihanaa katsella heitä, kun he jo viihdyttävät toisiaan välillä rauhallisesti leikkien ja jutellen ja välillä taas kovaan ääneen nauraen ja painien. Veijari haluaisi tehdä kaikkea samaa kuin Viikarikin, hän kiipeää jo itse keinuhepan selkään (tosin ei istumaan) ja osaa keinuakin ihan itse, mutta äidin tai isin pitää pysytellä silti vierellä. Veijari myös tekee nuppipalapelejä ja tykkää pelata isin ja Viikarin kanssa pallolla. Vuoden päästä meillä on varmasti mahdoton meno!

Huomenna isillä on vapaapäivä ja illalla poikien täti tulee meille vielä yöksi ennen kuin lentää taas kotiinsa Saksaan perjantaiaamuna. Luvassa siis perheaikaa, joka onkin ihan parasta!

-sofia

PS. Nautitaan näistä talvipäivistä, kohta on kuitenkin jo kevät!