Heräsin eilen kuudelta (kuten joka aamu noin parin viikon ajan) ja koska en saanut unta, lueskelin Twitteriä. Bongasin sieltä Kiasman Perhepäivän ilmoituksen. Päätin napata Baby K:n kainaloon ja painella nykytaiteen pariin (kunhan ensin heräisimme ihan oikeasti).

Mikäli en tuntisi Helsinkiä, ei suunnistaminen Kiasmaan olisi ollut kovin hankalaa, sen verran sinne virtasi rattaiden kanssa liikkuvia ihmisiä. Ja sisällä aulassa tungeksi aika monta muutakin naperoa Baby K:n lisäksi.

Kävimme tutustumassa vähän videoteoksiin, sillä Baby K piti niistä Helsingin Taidemuseon Play-näyttelyssäkin. Tällä kertaa johdot ja muu elektroniikka kiinnostivat ehkä enempi kuin itse installaatiot. Hissin nappi oli myös huikea menestys, varsinkin kun se valon lisäksi vielä piippasi juuri niin kauan kuin sitä jaksoi painaa. Ja eräs pikkuherrahan jaksoi...

Menimme myös 1-3-vuotiaille suunnattuun taidetyöpajaan. Siellä olikin melkoinen hulina, kun kymmenkunta taaperoa viuhtoi edestakaisin ja halusi tehdä suunnilleen kaikkea samanaikaisesti. Baby K löysi ensimmäisenä lusikat ja vispilät, ja niillähän piti näyttää kuinka ne toimivat. Sen jälkeen bongattiin roikkuvat, läpinäkyvät munat joiden sisälle oli laitettu erilaisia aarteita (styroksia, kulkusia, rautalankaa...). Magneettitaulu oli ihan okei, mutta hauskempi se olisi ollut jos sitä olisi saanut soittaa vispilällä ja kurkistuspurkit olisi ollut kivempia lattialla, eikä niiden sisällä olisi välttämättä tarvinnut olla mitään, kansien aukominen oli ihan tarpeeksi jännää.

Yksi parhaista jutuista oli kuitenkin vessan vartalopeili. Täytynee hankkia kotiinkin sellainen.

Parin viikon päästä edessä on retki Ateneumiin, kun sinne pääsee viikon verran ilmaiseksi sisään. Saa nähdä, tekeekö Gallen-Kallela vaikutuksen Kalevala-maalauksillaan.

-sofia