Juhannus sujui suht perinteisissä merkeissä mökillä, Ruovedellä. Kuvia tuli otettua aivan mieletön määrä ja tässä niitä muutama.

Baby K nauttii ihanasta järvimaisemasta laiturilla äidin sylissä

Äidin kesäjalat III

Ilman näitä hyttyskierukoita ei olisi kyllä juuri ulkona kehdannut olla

Vein kesäkeittiöön viirinauhan koristeeksi. Saimmekin järveltäpäin vilkutuksia, kun ne näkyivät veneilijöille asti.

Pappa kävi tekemässä meille vihdat (aiempina vuosina se on ollut äidin homma). Ja mitä kesäinen mökkisauna olisikaan ilman Erittäin hienoja suomalaisia sampoita ja hoitoaineita?

Kokko paloi tänä vuonna ensimmäistä kertaa meidän rannassa. Aiempina vuosina olemme käyneet toisten kokoilla. Mutta nyt tästä alkoi uusi perinne meilläkin, kun vaari innostui ideasta. Olen jankannut joka vuosi omasta kokosta ja nyt vaari päätti polttaa oman Baby K:n kunniaksi. 

Kerran-vuodessa-makkara paistui kokon rippeissä ja muuttui ennemmin nauravaksi nakiksi, mutta maistui hyvältä.

Isi haki vielä ämpärillisen vettä kokkoon ennen kuin häippäsimme nukkumaan.

Kesälukemiseksi sain mummulta Joyce Meyerin kaksi kirjaa, joista toisen (Vievätkö tunteesi sinua?) ajattelin tahkota kesän aikana. Toinen jää varmasti syksyyn, kun kirjat vaativat vähän omaakin ajattelua.

Aamuyöt ja aamut olivat aivan mahtavan hienoja! Järvi oli tyyni, taivas kuin sokerilientä ja linnut lauloivat. Olisin voinut istua laiturilla loputtomiin. 

Säävaihtelut olivat huimia ja maisema vaihteli rajusti viikonlopun aikana.

Kävimme katsomassa eläimiä Haapasaaren leirintäalueella ja Virtain Perinnekylässä.

Torisevan rotkojärvet olivat aivan mielettömiä! Joku kerta menemme käymään Helvetinjärven kansallispuistossa ja vuokraamme kanootin. Sitä on suunniteltu jo niin monta vuotta.

Kesäkeittiössä vähän savusi, kun keitimme loppukahveja.

Tässä kuvia Baby K:n rakkaasta hiirestä, kun se kulki matkassamme joka paikkaan. Ja sai aika monta uutta nimeäkin.

Lähikuva on Baby K:n ottama, kun kannoin häntä sylissäni kameran ollessa päällä.

Mökkikirjaan piti kirjoittaa terveiset. Pari vuotta olikin vahingossa unohtunut välistä...

Kotimatkalla illan vaihtuessa yöksi jossain Tampereen seutuvilla...

Toivottavasti kaikilla muillakin oli ikimuistoinen ja ihana keskikesänjuhla!

-sofia