Haimme viime kesänä ukkini ullakolta kehdon, jonka mummini isä on aikoinaan tehnyt mummilleni. Lapsena siskoni nukkui siinä muutaman kerran, muuten se on ollut täysin käyttämättömänä useamman kymmenen vuotta. Mielessäni oli ollut visio heti siitä asti, kun sain tietää olevani raskaana, että kehto täytyy saada käyttökuntoiseksi.

Homma alkoi hiomisella, joka ei ollutkaan mikään helppo nakki. Mummini sisarukset olivat joskus maalanneet kehdon paksulla punaruskealla lattiamaalilla ja käyttäneet sitä sitten kukkapöytänä. Mielessäni oli kuva jostain ihanan vaaleasta, mutta hionnan aikana tuli selväksi, ettei ainakaan kuultolakat toimisi, sillä hiottava maali oli turmellut kehtoa sen verran, ettei jäljestä tulisi tasaista. Lisäksi punaisen lattiamaalin alta paljastui vaaleanharmaa maalikerros, mikä oli kehdon alkuperäisväri.

Kun kehto oli saatu hiottua ja kuivattua kunnolla, kävimme ostamassa pohjamaalin ja sillä reissulla löysin myös mieleisen loppuvärin. Hyvin vaaleanharmaa puolmattamaali, joka sopii hyvin harmaaseen makuuni ja sisustukseen kuin sisustukseen. Nyt kehto on maalattu ja tuotu sisällekin, mutta vielä pitäisi löytää joku inspiroiva ornamentti, jotka voisin maalata koristeiksi molemmille sivuille. Lisäksi toinen päätylauta pitäisi kiinnittää, kun löytyisi vain tarpeeksi perinteisiä ja joustavia puutappeja.

Mutta eiköhän Baby K voi jo muutamat päiväunet siinä keinahdella ilman viimeistelyjä.

Aurinkoista Vappupäivää kaikille!

-sofia